sivut


-------

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Happy?

Sain vähän aikaa sitte ano kommentin, jossa ihmeteltiin miten mä kirjotan niin negatiivisesti, että alkaa mietityttää onko mun elämä muka niin ilosta.


En tiiä. Annanko mä oikeesti muka niin hyvän kuvan mun elämästä? Ei. Mun elämä ei oo ruusuilla tanssimista, ei oo koskaan ollu. Just nyt on menossa tähän mennessä ehdottomasti pahin kausi.
Mä en väitä, että mun elämä ois täysin prseest ja täysin pilalla. En enää, mä oon päässy jo yli siitä iästä. Mulla on kuitenki ollu tosi vaikeeta heti ala-asteen jälkeen. Must tuntuu, et oon selvinny kaikest täst ihan vaan pelkästään mun periaatteiden ja positiivisuuden ansiost.


Mä pyrin aina ja pystyn aika luonnostaanki piilottamaan mun pahan olon. Viimenen mitä haluisin, ois levittää sitä muihin. Ite ainki tykkään enemmän niistä ilosista ja mukavista ihmisistä, siks mä yritän aina antaa itestäni ja elämästäni positiivisen kuvan. Ja eikö valittaminen oo ihan normaalia, kuka ei valita? Mä kuitenki yritän aina löytää sieltä pimeydestä niitä hyviäkin puolia.


Mä tunnistan itsestäni mun huonot puolet ja oon hyväksyny ne. Yks niistä on yliherkkyys. Mä itken ihan maailman turhimmille ja pienimmille asioille paljon herkemmin, kun niille, mille kuuluis itkeä. Tyhmää. Joskus tuntuu kans, et mun positiivisuus menee yli. Mun on vaan niin helppo unohtaa kaikki huolet heti kun keksin jotain hyvää mitä mulla jo on.


Mä oon positiivinen ja just nyt yritän korostaa sitä enemmän ku ikinä, mul ei oikee oo muutakaan. Jos kaikki ei vielä oo ymmätäny, niin Sanni on mulle oikeesti maailman tärkein ja jos totta puhutaan, must hyvin usein tuntuu ettei mul oikeest ees oo muita "oikeita" kavereita.
Tiiän kyllä, että mulla on asiat loppujen lopuks ihan kohtalaisen hyvin. Pahin alkaa vähitellen olla ohi ja parempaan päin ollaan menossa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitti kommenteista!(:
Sanni&Lotta