sivut


-------

torstai 5. joulukuuta 2013

Lots of words

DSC08073

Mä mietin tosi usein miks mä kirjotan blogii. Mä en oo mikään kirjottaja. Joskus se voi oikeesti olla tosi vaikeeta. Mä haluun jakaa mun kuvii. Miks en vaan keskittyis niihin ja antaisin niiden puhua puolestaan. Mutta vaikka kuva kertoiski enemmän kuin ties kuinka monet miljardit sanat, kaikkee ei voi kuvata. Jotkut asiat on vaan pakko sanoa.
Kuinka vaikeeta kirjoittaminen voi olla. Varmasti jokasella blogaajalla on ees välillä ongelmia tekstii luodes. Varmaan jokanen tekee sitä, et alku takkuilujen jälkeen kirjottaa oikeen komeen romaanin, johon voi kuluu tunteja, ja päätyy lopulta pyhkimään koko tekstin. Kaikki meist tietää myös kuinka vaikeeta yks otsikon keksiminen voi olla. Lopulta suurin osa niistäkin taisteluista päättyy niin, että otsikkona koreilee sillä hetkellä päässä soineen kappaleen sanat. Välillä tekstiä tulis enemmän ku kukaan jaksais lukee ja sit vähän ajan pääst ei ookkaan enää mitään kirjotettavaa. Tääki luonnos on pyöriny tääl blogissa näiden kuvien kans taas ties kuin kauan, koska halusin kirjottaa jonku kunnollisen tekstin kerranki, kun kuvat ei yksinkään tuntunu toimivan. Päädyinki nyt lopulta kirjoittamaan kirjoittamisesta.

DSC08076

Mul on oma kirjotus tyyli. Mä kirjotan lauseita suoraan mun ajatuksista. En mä ala täydentelemään niitä, jos se ei kuulosta siltä, et tarttis. Meil oli koulus kirjotus tehtävä, jonka yks pää pointti oli kirjottaa oman näkönen, persoonallinen teksti. Mä kirjotin. Ja palaute sanoo, että jätäpä tosi usein lauseet kesken. Hassua :o En tiiä sit oonko se vaan minä, mut ainaki mun mielest on paljon kivempi lukee sellast tekstii, joka kuulostaa sellaselta aidolta ja suoralt ajatus virralta. Mun teksti on mun näköstä.
Mä kirjotan blogin lisäks päiväkirjaa enemmän tai vähemmän. Sen mä alotin jo pienenä, mut sit se vaan jäi aina, kunnes innostuin taas. Lopulta annoin periks. Viime vuonna alotin ihan alusta, mut kyllästyin taas kesällä. Nyt mua harmittaa niin paljon, etten kirjottanu mitään koko kesästä. Alotin taas alusta, ja nyt tavoitteena ei ookkaan kirjottaa joka päivä, vaan vast sitte kun mul on jotain sellasta mist haluun kirjottaa. Mä kirjotan sinne muuten ihan samal taval ku tänneki, viel vaan tietty avoimemmin. Kaikki ajatukset suoraan lauseita sen enempää muokkaamatta. Se kuulostaa paljon luonnollisemmalta.

DSC08067

Mä kirjotan aika paljon ja reippaal murteel. Välil samas tekstis voi lukee meidän ja meijän. Se on yks niist sanoist, jota käytän melkeen aina, enkä koskaan osaa päätää miten sen kirjottaisin. Aina se kuulostaa jotenki oudolta, sit se miettiminen menee yli ja huomaan taas kuinka tyhmä koko sana ja kieli on.
Mul on aika usein ongelmii myös oikeinkirjotukses. Varsinki jotku yhdyssanat. Aivan sama! Mä kiinnitän huomiota kielioppi virheisiin todellatodella todella harvoin, kun ite luen tekstiä. Oon muutenki hidas lukemaan, mistä syytin pitkään lukihäiriö. No viime vuonna läpäsin lukiseulan aika kirkkaasti, joten en tiiä mikä ongelma mul sit oikeen on. Etenkin ääneen lukeminen on ollu mulle ain täyttä tuskaa ja yks mun pahimpii pelkoi.

DSC08075

Mä oon tykänny kirjottaa niin kauan kun oon osannu. Mä halusin yhes vaiheeks alkaa kirjailijaks. Mä kirjotin erilaisii satuja millon mistäki, ihan koko aika ja ideoin samalla jo uusia. Mä saan edelleen kaikkii tarina inspiksii kaikist unista ja omast elämästäni muutenki. Nykyään haluisin tehä elokuvii. Ongelma on se, etten koskaan jaksa kirjottaa niitä loppuun. Aina tulee kohta, josta en osaa edetä. Teksti jää junnaamaan tai sit kiinnostus koko tarinaan haihtuu.
Siks päiväkirja ja blogi on aika täydellinen tapa purkaa mun sisäsen, aina välillä heräävän himo kirjailijan inspiraatio purkauksia. Leonardo da Vinci sanoo, että taideteos ei koskaan tule valmiiksi, taiteilija vaan päättää lopettaa sen työstämisen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitti kommenteista!(:
Sanni&Lotta