sivut


-------

tiistai 10. syyskuuta 2013

Country life

Mehän siis asutaan Vaskiolla. Jos oikein tarkkoja ollaan, Vaskio on osa kaupunkia. Mutta vaikka kuinka toisin väitettäis, maaseutua tää on kuitenki. Mä asun tällasellä pienellä maatilalla ja mun vanhemmat on yrittäjiä. Mä muistan kuinka paljon olisin joskus ala-asteella halunnu jäädä iltapäiväkerhoon koulun jälkeen, kun kaikki muutki jäi, mut mun vanhemmat oli aina kotona, joten mul ei ollu mitään oikeeta syytä jäädä. Mä en tykänny yhtään. Mä valitan asiasta edelleen välillä. :D Nyt me ollaan kasvatettu ankkoja vikat 7 vuotta woohoo 1/3 ankkalast koko suomes xd ja välillä mä tuuraan äitii siellä töissä. Monet varmaan tietää ja on huomannu, et meil on muutenki aika paljon eläimii. Tää ei kuitenkaan oo mikään sellane ihannemaatila ku kaikki ain sen kuullessaan eka ajattelee. Lehmii ja lampaita, kanoja ja possuja, kissa, koira, hevonen ja pari pupua. Ei. Mikä tekee täst maatilan, on se, et mun isä viljelee maata, ja me omistetaanki peltoo ihan pirust.

DSC09440 DSC09546 DSC09536

Parasta maalla mun mielest on, et me pystytään tuottamaan paljon ruokaa omasta takaa. Mä en vois kuvitellakaan juhannusta kaupan perunoilla tai syksyä jollon ei vois nälän yllättäes juosta ulos naappaamaan puutarhast parii omenaa. Niin se vaan on, että kaikki maistuu paljon paremmalle, kun ne on omasta maasta ja tuoretta.
Meil porukat on tykänny ain harrastaa näit vähän exoottisempii lajei. Esim. just noi ankat tai viinirypäleet. Yhes vaiheeshan ne teki niist viinii ja sitä sit kiikutettiin ympäri maata, nyt se on vaihtunu ankkaan. Myöskään riikinkukkoi ei varmaan ihan joka taloudesta löydy. Siitäkin mä oon tykänny täällä.

DSC09688 DSC09684 DSC09708 DSC09680

Mä oon aina vihannu ja tuun vihaamaan yli kaiken yhtä hommaa mikä tulee syksyn myötä. Marjojen kerääminen. Mikään ei oo niin rasittavaa, ku kykkii niis loputtomis marjapuskis keräämäs niit pienii pimpuloi pohjattomiin ämpäreihin. Ekakskaan ne marjat ei osu siihen ämpäriin ja sit sä istut yhen päälle ja sinne meni hyvät housut. Onneks se aika on taas jo ohi. Kaupunkilaisilla on niin paljon helpompaa täs mieles. Mitä enemmän pihaa, sitä enemmän työtä. Nurmikonleikkausta, haravointia, kitkemistä, perunoiden istutusta ja nostoa, eläinten hoitoa, ruokintaa, talvisin vettä pitää kantaa ympäri pihaa, ja siivoomiseen menee puol vuotta. Mä oon laiska, mä en oikeest jaksais yhtään tehä mitään ylimäärästä.

DSC09579 DSC09581 DSC09598 DSC09608 DSC09617 DSC09629 DSC09627

Ei oo muuten ihan helppoo polkee tuol pellol, varsinkaan kun pyörä ei nyt ollut ihan siinne suunniteltu. Sänki + muta + traktorin jälet = nice reisi treeni. Aika moni on varmast pyöräilly joskus nurmikolla, joka tuntuu jo paljon raskaammalta kun soralla saati asfaltilla. Toi sänki on jo ihan omaa luokkaansa. :D

Joka tapaukses uskon olevani aika onnekas, kun oon syntyny tänne. Tääl on hyvä. Vaik kuin välil tuntuis niin paljon helpommalt ja kivemmalt ja kaikin puolin paremmalt, jos asuis kaupungis. Mä ehin hyvin viel asua sielläkin. Mä tuun joka tapaukses muuttaan pois täältä joku päivä, joten nyt on vaan mentävä sillä mitä on ja nautittava siitä. Joku päivä mä tuun vielä kaipaamaan tätä vapautta ja rauhaa.

2 kommenttia:

  1. Hoho, en oo sit ainut joka asuu maalla :D tosin mä asun keskellä ei mitään
    Voisin niinku olla sun pikkusisko ja muuttaa sinne ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha juu et ehkä ihan ainoo, mut ei täälkää kyl ihan hirveest mitään ihmeelist oo, et aika keskellä ei mitään minäkin täällä elelen :D

      Poista

Kiitti kommenteista!(:
Sanni&Lotta